Niin, otsikko kertoo lähes kaiken. Tämä viikko tuntuu tuovan kaiken stressin pintaan. Päivät käyvät vähiin ja kaikkea pitäisi ehtiä tekemään. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että aikaa olisi liian vähän. Stressi ja ahdistus vain nousevat niin suuriksi, että vaikka yritän niin en saa mielestäni riittävästi aikaiseksi. No ensi viikolla sen sitten näkee, että mikä merkitys kaikella tällä stressaamisella oli.

Pelkäänk
ö Suomea?? Mitä pelättävää nyt rakkaassa kotimaassani voisi olla. Niin, ei kai mitään. 3 kuukautta on kuitenkin pitkä aika olla pois maasta ja nyt paluun kynnyksellä sitä ehkä tulee päähän ajatus, että mitä jäi Suomessa kesken. Sanontahan kertoo: Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Voihan siellä todellisuudessa jotain ollakin, mutta Suomeen haluan, se on vissi. Ja koska joulu on tuloillaan, niin eihän mistään pitäisi liikaa huolestua. Kristus on tulossa ja Hän pyyhkii kaikki kyyneleemme.

Sekavilla fiiliksillä olen kuitenkin nyt. Onko tämä tässä? On aika aloittaa tämän 3 kuukauden swazi jakson käsitteleminen. Onko kaikki mennyt hyvin? Mitä olen saanut aikaan? Mitä voisin vielä tehdä? Mitä ajattelin ennakkoon tästä Swazimaasta? Miten ne ajatukset ovat muuttuneet? Punnitsemisen arvoisia asioita.

Aloitetaan pohtimalla tätä Swazimaan pääkaupunkia, Mbabanea jossa asustelen. Kaikkihan tietävät, jotka Juliuksen tuntevat, että on yksi bändi jonka kappaleet lämmittävät tämän kollin mieltä erityisesti. Terapia. Pitää luoda hieman ikävä kuva Mbabanesta, jotta voi ilman haikeutta lähteä Suomeen. Seuraava Terapian piisi kuvatkoon Mbabanea:

tämä kaupunki oli tyly
jo silloin kun olin pieni
viilsi haavoja mieleen
hiekkaa silmiin, soraa kieleen

mutta toisinaan
kun talvi on peittänyt kadut
ja äänet vaienneet
on hetken ajan helppo uskoa
että tätäkin kaupunkia
Jumala rakastaa

P.S. Mitähän se tarkoittaa kun talvi on peittänyt Mbabanen kadut. Noo, voitte kuvitella kuinka roskainen maa tämä on. Swazimaassa kun sanoo: Jätehuolto, niin vastaus on: mikä se on?

Tämä on Afrikka, kaikkine piirteineen.