...ennen kuin pääsen Suomen pakkasiin.

Niin eilen oli viimeinen kokonainen sunnuntai, jonka Swazimaassa vietin. Hyvinhän se meni kuten viime viikot yleisestikin. Vähän harkkaa, enemmän lomaa ja aikaa koulutehtäville. Niin sitä taas eilen sai ottaa viikoittaisen Lariam -pillerin. Tabletti, jonka pitäisi torjua malariaa ja jonka pitäisi sekoittaa pää. Ehkä se pään sekoaminen on ollut mielikuvitusta ja luulotautia kaikki nämä sunnuntait.


Nyt on sitten jo viimeinen maanantaikin. Mielenterveys- ja päihdetyostä kertovaa mielenkiintoista kirjaa olen pari päivää koittanut lukea. Odotan, että koska nämä viimeiset päivät alkavat tuntumaan haikeilta. Nyyh nyyh. Viimeistään ensi sunnuntaina, aamulla ennen lähtoä sitten tiristän ne pakolliset kyyneleet. Pitää muistaa ostaa sipulia Sparista, ettei jää yritykseksi.


Eipä tässä kauheasti muuta. Mielessä pyorii paljon, vähän mitään selkeää. Loppuun kuitenkin Apulantaa:

Uusia sanoja jälleen lähipäivinä,ehkä jopa huomenna.