Tunnelmat ovat sekavat. Mieli on ollut koko viikon kaksijakoinen. Toisaalta haluaisin lähteä, toisaalta en. Mutta jos on Julius, jonka periaate kuuluu, että mitään ei kesken jätetä (paitsi ihmissuhteet :P ) ,niin ei auttanut perääntyä. Lentämiseenkin liittyi jotain epävarmuus tekijöitä, koska a) viime kertani lentokoneessa oli 12 vuotta sitten ja b) kuluneella viikolla oli airbus -koneille sattunut vähän kaikenlaista ja c) jos Julius ei jännitä, niin Julius nukkuu.

Lentohan meni yllättävän mukavasti. Madridiin asti istuttiin koko meidän porukka samassa rykelmässä. Oli aika vapauttavaa, kun sai kuulla että Madridissa on 27 astetta lämmintä. Kesä olisi siis jälleen täällä. 4 tuntia lentoasemalla ennen jatkolentoa tuntuu kuitenkin turhauttavan pitkältä. Onneksi saatiin jonkun asteinen lippusekoilu aikaiseksi, niinpä sitten etsittiin Iberian lipunmyyntiä. Saatiin neuvoja milloin keltäkin joiden perusteella meitä juoksutettiin pitkin lentoasemaa. Lopulta löydettiin itsemme turvatarkastus porttien ulkopuolelta. Kaljut miehet taitaa olla jotenkin epäilyttäviä. Multa vietiin vyö niin Helsingissä kuin Madridissa. Molemmissa jouduin myös ruumiintarkastukseen. Pettymyksen jouduin heille tuottamaan. Ainut mitä salakuljetin oli suomalainen sisu.

Ongelmat selvisivät, kävimme tankkaamassa ruumiimme mäkissä ja odottaminen sai jatkua. Itse sain viimeiset 1,5 tuntia kulutettua siten, että tutkin Emilian mp3-soittimen. Jossain vaiheessa joku tytöistä sanoi, että ehkä tolle meidän jatkolennolle ei tuu kauheesti porukkaa. Kello alkoi lähestyä Espanjan aikaa puoltayötä ja väkeä kerääntyi valtaisa määrä sen portin ympärille josta meidän tuli lähteä. Konehan oli aika iso, mutta viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kello oli ehkä puoli kaksi yöllä kun lentoemot alkoi jakaa "ltapalaa". Riisiä ja kanaa olisi tiedossa. Itse olin vähän että: "taas". Helsinki-Madrid lennolla olin juuri syönyt riisiä ja kanaa, joten nyt yöpalaks ois ottanut mieluummin jotain muuta, ehkä jopa hieman kevyempää. Vähitellen matkustamossa alkoi hiljaisuus, vaikka meidän tytöt (onneks hieman etäämpänä musta) koittivat kovasti pitää melua itsestään. Yö meni niin koiran unta nukkuen kuin vain voi. Yön aikana näytettiin kolme elokuvaa. Satuin aina avaamaan silmäni juuri lopputekstien kohdalla, kunnes taas nukahdin.