Maanantai. Onneksi aivan erilainen päivä, kuin viikko
sitten. Heräämisessä ei mitään ongelmaa. Johtuisikohan siitä, että tää viikko
on vapaata harjoittelusta. Taitaa näitä vapaita viikkoja tulla hieman
enemmänkin tässä 3 kuukauden aikana. Tosin tokkopa tuo haittaa, koska ne viikot
kun harjoittelua on, niin ovatkin sitten 24/7 viikkoja maalla.
Joskus kannattaa vain laiskotella kämpässä. Kun muut kiirehtivät kaupunkiin
jalkaisin, niin mulle opettaja soitti aamupäivällä, että tahtoisinko kyydin.
Tunti Mbabanessa ja sitten olikin aika lähteä tyttöjen ja diakin
opettajaparivaljakon kanssa Manziniin. Swazimaan suurimpaan kaupunkiin,
Swazimaan Business-maailman kehtoon. Käytiin tutustumassa katoliseen kirkkoon.
Rakennus oli kyllä hieno ulkoa, mutta sisätilat eivät sitten enää
aiheuttaneetkaan mitään hurraa huutoja.
Matkan tarkoitus oli kuitenkin käydä tutustumassa Manzinin tyttöjen
harjoittelupaikkaan. Manzini youth care. Siellä sen taas ymmärsi, että näähän
tekee oikeesti tosi tärkeetä työtä. Erityisesti Manzinissa on paljon kadulla
eläviä poikia, joilla ei ole kotia, vanhempia, ei oikeastaan yhtään mitään.
Noh, tää paikka sitten pitää huolta näistä nuorista. Ykskin poika oli joutunut
sairaalaan ja siitä ei tiedetä oikeastaan mitään muuta kuin ikä. Toisella
pojalla oli oikeuskäsittely menossa. Yout care:n työntekijät ja vapaaehtoiset
pitävät sitten huolta näistä poloisista. Mun ois alunperin pitänyt mennä tuonne
harjoitteluun, kun siellä ois kuulemma miespuolisesta ollut erityisen paljon
apua poikien tukemisessa. Eipä siinä, tosi hyvät ja ahkerat tyypit sinne
menivät harkkaansa tekemään, joten eiköhän pojat pärjää.
Illaksi kotiin joskus seitsemän aikaan. Ai niin. Autolla ajoa hieman
haittasivat moottoritiellä olleet lehmät. Ei saatu pihvilihaa vieläkään. Ehkä
keskiviikkona, kun mennään pohjoiseen. Tosi tarinahan on, että muutama vuosi
sitten DIAKin opiskelijat ajoivat lehmäkolarin täällä keskellä yötä. Meilläkin
on vielä saumoja ;)
tiistai, 2. lokakuu 2007
Kommentit