Ne riittävät, vähintään 3 päivää on nyt kulunut saapumisestani ja joku on voinut tehdä jo katoamisilmoituksen minusta. No, toivottavasti ei kuitenkaan. Saavuin maanantaina klo 15.52 turvallisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lentomatkailu meni yllättävän kevyesti ja mukavasti, vaikka taaskaan ei uni tullut silmään.

Ensimmäinen lento Johannesburgista Madridiin oli pomppuista menoa. Ilmakuoppia oli sallittua enemmän. En tiedä sitten , että oliko Isällä ilmavaivoja vai msitä kiikasti. No, kuitenkin selvittiin. Seurasin tyttöjen pelon ilmauksia, niin omat tunnelmat pysyivät varsin rauhallisina. Kateus oli kuitenkin lennon aikana kova, koska vieressäni istui pieni poika, joka saattoi heittää pitkäkseen siihen penkeille. Hän todellakin nukkui. Aivan epistä.

Madridissa havahduin valtavaan kylmyyteen. Siellä oli PAKKASTA. Voihan kiehuva swazimies. Miten Epsanjasssa voi olla pakkasta? Jotain todella kummallista on kyllä säiden osalta menossa. Selvittiin hypotermialta kuitenkin ja päästiin jatkamaan finnairin koneella kohti Suomea. Kummallista ja vieroksuttavalta tuntui, kun koneen henkilökunta puhui meille Suomea. En minä ollut moiseen tottunut. Mutta yhdellä änkytyskohtauksella siitä selvittiin. Matkan aikana alkoi pelottaa, että kun Epsanjassa oli pakkasta, niin kuinka kylmä Suomessa olisikaan. Seurailin ulkolämpötilaa lennon aikana. Ollessamme Ruotsin yllä, korkeutta ehkä 11,5 kilometriä, niin pakkasta oli noin 70 astetta. Siinä alkoi jo haaveilemaan, että eikä näissä nykyajankaan lentokoneissa ole ulkokantta. Ei onneksi ollut, muuten yllytyshullutuksellani ei olisi ollut rajoja.

Suomen kamaralle astuessani ei tuntunut läheskään niin kylmältä, kuin Madridissa. Jumala rakastaa Suomea niin paljon, että ei rankaise kylmällä ilmalla tätä maata, jee. Vanhemmat olivat jopa vastassa lentoasemalla, jee. Valkeakoskella pikainen muutaman tunnin visiitti. Matkalaukun purkaminen, eri vaatteiden pakkaaminen Kauniaisten viikkoa varten ja klo 22:n jälkeen lähtö autolla kohti Kauniaisia. Ja oi miten ihanaa olikaan rakkaalla golffillani ajella. Osasin jopa ajaa oikealla puolen tietä, vaikka loppumatkasta afrikkalainen ajotapa uhkasi ottaa vallan.  Klo 23.57 Kauniaisissa. Tuttu ja turvallinen Raamattuopiston piha. Mitä muuta voikaan tämän reissun jälkeen toivoa. Täällä saan levätä, elää ja nähdä kavereitani. Mahtavaa, että koko reissuni meni suojelusenkelien käsistä kiinni pitäen. Kiitos Jumalalle, että tarjosit näin mahtavan kokemuksen. Kiitos teille kaikille jotka olette jossain vaiheessa muistaneet rukouksissa minua. KIITOS.

Asia: Julius Swazilandiassa 16.9-17.12.2007 on loppuun käsitelty.
1151479.jpg
Huomio: Nyt siirrymme Juliuksen oikeaan elämään. Mitä Suomessa tapahtuu, kun Julius kohtaa kaikenlaista opistolla, riparilla ja kaduilla. Nyt siirrymme uuteen aikakauteen ja samalla uuteen blogiin.. Seuratkaa toki minua sinne. Osoite: http://julius.vuodatus.net/
Tuolta voitte lukea pari postaustani, jotka sain viime syksyn Utsjoen seurakuntaharjoittelussa aikaiseksi. Silloin blogikirjoittaminen ei vielä oikein maistunut, mutta nyt on vauhtia. Lukekaa ja klikatkaa siis http://julius.vuodatus.net/
Uutta asiaa tulee, joka viikko, useaankin otteeseen kenties. Alkaen tänään 21.12.2007 SIIRRY TÄNNE
 SIIS!