Torstai-iltapäivällä ollessani nettikahvilassa sain viestin joka herätti sekavia tunteita. Tiesin kyllä, että meidän opettajat oli menossa illalliselle LDS:n eli meidän harjoittelupaikan johtajan luokse. Nyt saamassani viestissä kuitenkin luki, että myös minun ja LDS tyttöjen pitäisi mennä mukaan illastamaan. Ei kauhean hyvä ajatus. Johtaja oli ensitapaamisellamme antanut itsestään varsin ikävän kuvan. Tiukka täti, jolta saimme kuulla läksytystä, kun opettajamme viestit eivät olleet saavuttaneet LDS:n johtajaa. Syyttöminä meistä tuntui varsin ikävältä sellainen kohtelu. Illalliskutsu tuntui sen takia varsin jännittävältä. Miten johtaja ottaisi meidät vastaan ja minkälainen ihminen hän olisi kotonaan.

Klo 19 portti avautuu ja ajamme pihaan. Seuraavaksi arvomme, että kuka uskaltautuu ensimmäisenä pihalle autosta. Jännitystä lisää autoa kiertävä metrin korkuinen koira. Syteen tai saveen, on mua koirat ennenkin purreet(vieläpä oma). Koira pelästyi hieman, että mikäs valkoinen mies sieltä tuli.

Sisällä sitten alkujuomaksi tuoremehua. Jutustelimme niitä näitä Diakista, Suomesta, ihmisistä. Ruokapöydässä päästiinkin sitten paraati aiheeseeni, kun perheen isäntä halusi tietää tunnettujen suomalaisurheilijoiden nimiä. Muut ehkä hämmentyivät, kun aiemmin hieman hiljainen Julius alkoi yhtäkkiä puhumaan paljon. Suomesta käytiin läpi kaikki BKT:sta vientituotteisiin ja suomalaisten luonteenpiirteistä ihmeellisiin sääilmiöihin, kuten kaamos, yötön yö ja hurjat pakkaslukemat. Perheen isäntä oli kauppamies, niin häntä kiinnosti erityisen paljon suomalaiset yritykset ja tuotteet. Mitkä olisivat sellaisia tuotteita tai palveluita jotka voisivat Swazimaassa kiinnostaa. Pelätty nainen, perheen emäntä Doo olikin kotonaan varsin mukava vaikkakin ehkä luonteenomaisesti jatkuvasti kireä. Perheeseen kuului siis vanhempien lisäksi kaksi teini-ikäistä lasta. Ilmeisesti myös Doon sisar asui siellä. Ilta päättyi noin klo 22 hyvillä mielin. Doo toivotti meidät maanantaina taas tervetulleeksi LDS:ään tämä viikko kun oli ollut silkkaa vapaata. Doon perheen koti oli swazimaalaisittain korkealuokkainen. Suomalaisiin koteihin verrattunakin varsin tyylikäs ja tilava.