Viikko oli melkoista ravaamista. Maanantaista lauantaihin, joka päivä käveltiin 4 kilsaa mbabanen keskustaan. Kävely oli hidasta, kun jokaiseen mutkaan piti pysähtyä kuvaamaan jotain hienoa kasvia tai eläintä. Todellisia turisteja oltiin. Keskustassa oli joka kadulla melkoinen viheltelykuoro. Vaaleat tytöt saivat hyvin huomiota. Tutkittiin ja etsittiin uusia kivoja kauppoja. Kaikki oli niin ihanan halpaa. Aivan kuin DNA:n mainoksessa. Siis kaikki muu, paitsi elektroniikka. Eli ei siis Juliuksen taivas tämä maa. Vaatteita ja kaikkea muuta tuli kuitenkin hankittua paljon. Tai siis tytöt ostivat, ma vain katselin.

Päivä sisälsi yleensä tunnin nettikahvilassa, reilu tunti syömässä ja pari tuntia kaupoissa. Sitten pitikin jo kiiruhtaa taksilla kotiin, ennen kuin pimeä ja Mbabanen "pahat pojat" astuisivat esiin. Hämärävaihe kestää vain vähän aikaa. Kun kello on 18.10, niin on jo aivan pimeää. Aurinko laskee melkein aina samaan aikaan. Vuoden aikana on vain puolen tunnin heitto auringonlaskun ajankohdassa.

Torstaina aamupäivällä käytiin tutustumassa harjoittelupaikkaamme. LDS. Eli luterilainen kirkko ja avustusjärjestö. Aids-työtä, syrjäseuduille ruokaa ja vaatteita, pieniä lainoja yritystoimintaa aloitteleville. Myös sukupuolivalistusta järjestetään, jossa kerrotaan niin miesten kuin naisten oikeuksista. Ei ollut mikään valtavan hyvä vastaanotto, kun mentiin sinne. Kukaan siellä ei ollut saanut sähköpostiviestejä suomesta, joissa ois ollut tietoa meidän saapumisesta. Paikkaan oli tullut uusi johtaja, joka oli kyllä niin johtaja kuin voi olla. Ensimmäinen sana mikä siitä tulee mieleen on orjanpiiskuri. Se nainen oli suorastaan vihainen, kun ei tiennyt meidän saapumisesta mitään. Kaikesta onneksi selvittiin.

Torstain aikana 4 tyttöä hajaantui toisiin kaupunkeihin. 2 pohjoiseen Pigs Peakiin ja 2 länteen Manziniin. Enää siis 7 meitä Mbabanessa. Päivien aikana ei tapahtunut oikeastaan muuta erikoista. Aina vaan ostosreissuja ja sitten illalla kauhisteltiin ötököitä huoneissa ja kirottiin kun ei tullut lämmintä vettä.

Lauantaina sitten tytöt muuttivat toiseen rakennukseen, jossa meillä oli jopa keittiö ja lämmintä vettä paremmin. Sunnuntaina oli mun vuoro muuttaa uuteen yksiöön, joka oli selvästi kompaktimpi kuin edellinen. Tytöt olivat viikon aikana innostuneet niin kovasti paikallisten naisten hiuksista, että päätyivät sunnuntaina kampaamoon kärsimään. Illalla kaikki olivatkin sitten niin hiljaista tyttöä. Voi että sitä päänahan kiristelyä. Noh, tukistaminen tekee isoille tytöillekin välillä hyvää:)