Maanantai 24.9

”Herääminen kesken kaiken unikuvista todellisuuteen, uskallanko silmäni avata, viitsinkö nähdä ollenkaan..”

Nuo sanat ovat peräisin Terapian Kesken kaiken – biisistä. Ne sopivat kuin nenä päähän tähän aamuun. Ensimmäinen aamuherätys uudessa kämpässäni. Kello 6.37 ja saan tytöiltä viestin: ”Tuleeko sulla vettä, kun meillä ei tuu? ” Hieman mietin jos oisin vain kääntänyt kylkeäni, mutta pitihän sitä käydä hanaa koittamassa. Vettä ei tippunut lavuaariin minunkaan kämpässäni. Totesin vain: ”kuiva Afrikka”.

Päätin herätä tosissani aamuun ja katsoin ikkunasta millainen sää oli. Pilvinen, mutta pouta. Nostin pääni ikkunasta ja huomasin 20 sentin päässä silmistäni menevän todella ison hämähäkin. Jos puhun todella isosta, niin se tarkoittaa vahvoja jalkoja ja keskustaa joka on isompi kuin peukalon pää. Tuollaisen olen nähnyt vain televisiossa aiemmin. Säikähdän pahanpäiväisesti ja hypähdän taaksepäin. Hämähäkki lähtee kiipeämään seinää ylöspäin, kohti katonrajaa. Mietin, että mitähän se mahtaa tehdä seuraavaksi ja että onkohan se myrkyllinen. Kun tunne on tarpeeksi tuskainen, niin silloin pitää soittaa jollekin. Emilialle tietenkin. ” Huomenta, ei tässä mitään ihmeempää. Tääl on vaan ihan älyttömän iso hämähäkki.” Emilia vastaa: ” Oota sielä, mä haen vaan kameran ja tuun sit sinne” Jess, just tuota myötätuntoa tihkuvaa vastausta odotinkin. Tottakai, viime viikkoisen paparazin piti saada tääkin kuvattua.

Aikani tarkkailen hämähäkkiä, kunnes puen päälleni. Laitan kaikki tärkeät tavarat piiloon hämähäkiltä ja totean etten saa sitä nyt häädettyä ulos millään. Ensimmäinen harjoittelupäivä alkaa runsaan tunnin kuluttua.  Piti siis lähteä kävelemään tuota 4 kilsaa. Koko ajan oli tosi kumma ja pelokas olo. Johtuiko sunnuntaina otetusta malaria-lääkkeestä, hämähäkistä vai molemmista.

Harjoittelupaikassa aika soljui. Ohjaajan kanssa päätettiin viikon ohjelmasta. Just matkalla oltiin päätetty, että ekalla viikolla ei sit suostuta menemään maalle. Ennen kuin oli 5 minuuttia sisällä ehtinyt kulua, niin oli tiedossa että tiistaista torstaihin ollaan sitten maalla. Toimintapitoinen aloitus tälle viikolle. Loppuaika kirjoittettiin tavoitteitamme harjoittelulle ja lueskeltiin jotain LDS:stä kertovia opuksia. Voitte kuvitella kuinka mielenkiintoista. Klo 12 esitellään tavoitteet ohjaajalle numero 2. Päätettiin poistua kaupunkiin, kun harkkapaikassa ei ollut mitään järkevää tekemistä.

Perinteinen reilu tunti nettikahvilassa, jonka jälkeen käytiin syömässä. Sitten alkoikin metsästys. Ensin ostin rankat myrkyt, joilla pitäisin tulevaisuudessa ötökät poissa kämpästäni. Sitten kävin 6 kaupassa kysymässä makuupussia. Joka paikasta ohjattiin seuraavaan josta etsiä. Mistään ei löytynyt. Ihmeellistä, mutta ikävä kyllä totta. Mbabane ei ole mikään retkeily/telttailukaupunki, vaikka ympäristössä maisemat houkuttavat vaeltamaan. Maaseudulla makuupussi olisi kuulemma ollut tarpeen. Päätin pärjätä Fairladyn huovalla.

Tultiin takas Fairladyyn. Menin tyttöjen kämpille ekaks tunniks. Sulattelin ajatusta mennä omaan kämppääni, tuohon hämähäkin pesään. Lähdettiin sitten katsomaan kuinka paljon seittiä kämpässäni oli. Otus oli aika samalla kohdalla kuin aamullakin. Oven yläpuolella seinällä. Kämppäni ohi sattui menemään eräs mies joka oli töissä Fairladyssa. Kysyin mieheltä, että miten saisin hämiksen pois. Mies otti kalikan ja tuli sisälle. Kalautti hämähäkkiä, jolloin otus tippui lattialle. Mies potki sen sitten ulos ja vei pois. Näytti helpolta, mutta kyllä tuo hämähäkki aika pahasti ajatusmaailmaani hallitsi. Pelkästään nukahtaminen jännitti aivan liikaa. Mietin koko ajan, että montako elukkaa kämpässäni olisikaan tiistai aamuna kun heräisin. Musaa kuuntelin siihen asti, että olin niin väsynyt etten jaksanut enää ajatella örkkiä.