oo-oo
mennään kotiin
mennää kotiinpäin.

Noinhan se veisu menee.
Tämä on se hetki, jota on jännitetty ja odotettu ja pelätty. Nyt ei tarvi enää tehdä mitään noista. Nyt voi vaan itkeä. Itkeä sitä, miksi nyt pitää lähteä pois rakkaasta Swazimaasta.  Itkeä kuin huomista ei tulisi. Nojoo, tiedättehän tunteen. Sitä se on. Ihmisellä on niin monimutkainen luonne. Välillä se haluaa jotain  ja sitten kun se hetki tulee, niin sitten ollaankin, että  no pitikö sen jo nyt tulla.


Noniin, mutta lähdön hetki on tasan NYT! Kello on yksitoista ja pikkubussimme starttaa Mbabanen parhaimmasta (pahimmasta), parhaimmasta( pahimmasta) bed and breakfast paikasta eli Fairladysta. Ainoa ongelma on se, että olemme nyt kolme kuukautta olleet, emmekä ole kertaakaan nähneet sitä aamupalaa. Kuka sen söi?


Aikataulumme siis on:


klo 11.00 Lähtö Fairladysta

klo 13.00 Rajan yli niin että heilahtaa (ryömimme siis aidan alitse, koska olemme hukanneet passit)

klo 15.00 Aamupala, lounas ja päivällinen.

klo 17.00 Saapuminen OR Tambolle. Kyse ei ole mistää tamppoonifirman pääkonttorista, vaan Johannesburgin kansainvälisestä lentokentästä.


klo 21.50 Lähtö Iberian koneella kohti Afrikan yötä.

Maanantaina klo  7.50 Saapuminen Madridin lentokentälle. Omin jaloin, lentokoneessa tai sinkkiarkussa.

klo 10.00 (Epsanjan aikaa) Lähtö Finnairin koneella kohti kylmää ja pimeää Härmää.

klo 15.35 Saapuminen Helsinki-Vantaalle.

Sitten Valkeakoskelle ja iltayöllä kotiin Kauniaisiin.

Eipä muuta toivotaan ja rukoillaan, että matka menee hyvin.

Niin ja hei, tulkaahan vastaan Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin vaastaanottoaulaan. Tuletule!!